Herätyskello soi. Janette veti kätensä yöpöydän tasolle ja painoi sen kiinni.
Hän hieroi silmiään, jotta suurin osa rähmästä lähtisi. Sitten hän avasi yöpöydän laatikon puoliunisena, ja veti esiin pyöreät silmälasit. Häneltä kävi luonnollisesti niiden sujauttaminen nenälle.
Janette nousi hitaasti ylös ja suuntasi pienelle vaatekaapilleen. Hän avasi sen ja katseli ylähyllyltä alahyllylle. Hän pitänyt vähäiset mutta mukavat vaatteet hyvässä järjestyksessä: Ylähyllyllä vaatteet, jotka olivat jääneet pieniksi, toisiksi ylimmällä hupparit ja neuleet, keskimmäisellä paidat, toisiksi viimeisellä housut ja hameet sekä viimeisellä hyllyllä krääsä, mitä hänellä oli kyllä harvinaisen vähän, ja alusvaatteet.

Tyttö nappasi kakkoshyllyltä leveälahkeiset farkut, ja niiden seuraksi My Little Pony - paidan. Hän kyykistyi poimiakseen sukat sekä mustat säärystimet. Janette kipitti peilin eteen ja aloikoi samalla sekunilla harjata hiuksiaan. Ne olivat tapansa mukaan takussa, joten hän sai harjata niitä pitkään. Ja kaiken lisäksi ne olivat vielä sähköiset.

Janette meni keittiöön ja otti esille Valio maidon sekä Rice Krispiessejä. Hän raahasi puujakkaran ylähyllyn alapuolelle ja kurkotti ottamaan syvän kulhon. Pian hän jo kaatoi maidon ja murot astiaan.
Janette hotki aamupalaa nopeasti. Sitten hän meni ja tiskasi astiat ja laittoi kuivumaan.
Pian Ann tuli keittiöön Silja perässään.
- Kunno rohmu, Silja piikitteli Janettea. - Vielki syömäs. Hei mee jo!
- Anteeks, Janette pyyteli ja painui pois keittiöstä.

Janette siirtyi keittiöstä olohuoneeseen, ja olohuoneesta kylpyhuoneeseen. Hän avasi kylpyhuoneen lasikaapin, ja otti sieltä hammasharjan ja muut pesuvehkeet. Hän levitti tahnaa harjalle, ja alkoi sitten hangata aamupalasta jäänyttä ruoantähteitä pois suustansa.
Sen tehtyään hän purskutti lavuaariin.

Hänen elämänsä oli täydellistä... tädin ja serkun mielestä. Miettivätköhän he koskaan, miltä Janetesta tuntui?
- Ei ne varmaan osaa kattoo pärstäänsä kauemmas, Janette tuumi ja hekotti hieman.
- Janette! hän kuuli Annin äänen pihalta. Voi ei, koulu alkaisi pian. Hän juoksi autolle, jolla Ann ja Silja jo odottivatkin.
- Kylläpä sulla taas kesti. Äitii, sun pitää sit sanoo et se on sit Janeten vika jos me myöhästytään.

Sitten he lähtivät matkaan. Janette istui takapenkillä ja yritti muistella matematiikan läksyasiaa. Niin, kaksi viiteen on 32, ei 10. No, kyllä Janette tämän muistaisi. Onneksi he olivat pian perillä.